Hattaran Kuvausvinkit

Tähän postaukseen kokosin muutaman omista nukkekuvauksen kulmakivistäni, jotka auttavat minua omien kuvieni ottamisessa. Kaikilla on oma kuvaustyyli, enkä mäkään ole kovin häävi kuvaaja, joten näiden vinkkien tarkoitus on auttaa laajentamaan tai kehittämään omaa tyyliä, ei muuttamaan tai kritisoimaan sinun kuviasi. Pahoittelen myös huonoa kuvanlaatua, sillä mun kamera on epäkunnossa enkä oo saanu aikaseksi viedä sitä korjattavaksi... Hups, mutta tällä mennään!

1. Kuvakulma

Tässä kuva on liian alhaalta otettu, eikä tuo nukkea millään tavalla edukseen. Ei jatkoon, mutta katsotaan mitä voidaan parantaa.

Nyt olen nostanut kuvakulmaa, ja heti näyttää paremmalta, ainakin mun silmään.

2. Luonnollinen asento & katsekontakti

Nivelet ovat ylhäällä, tehden asennosta vaikean ja epäluonnollisen. Myös katsekontakti kameraan tai minnekkään muualle puuttuu, ja tyhjyyteen tuijottava nukke näyttää olevan jonkin asteen psykoosissa...  Keksin myös esimerkin: jos itse nostat käden poskellesi, jää kyynerpää alas. Katsotaan miltä tämä näyttäisi nukella-

Nyt olemme saaneet katsekontaktin nukkeen ja nivelet ovat alhaalla. Paljon parempi, eikö totta?

3. Tausta

Tämän kuvan katsoja saa nuken lisäksi realistisen katsauksen mun keittiön pöydästä. Pitää siivota.

Ahh, ei mitään turhaa taustalla! Joskus, varsinkin ulkona kuvatessa, jotain ylimääräistä sattuu pakollakin mukaan kuvaan, mutta tällöin käytän itse jonkinasteista häivytystä taustaan.

Ok, siinä oli mun köyhät pienet vinkit kuvaamiseen, toivottavasti saitte tästä apua/inspiraatiota/huvitusta syksyynne! Jos ette muuten ole vielä huomanneet, olen järjestänyt Instagramissani (@donut_cat_) kuvakisan, olisi ihan huippua jos kävisitte osallistumassa siihen!

                  Hyvää syksyä,

                                                Hattarakissa

Muistot

Dangerous Rose, 1. osa

Heipä hei!

Päätimpä nyt aloittaa erittäin kunnianhimoista hanketta, kuvatarinaa. En tiedä yhtään mitä tästä tulee, mutta parhaassa tapauksessa tämä muodostuu hyväksi tarinaksi hyvällä kuvituksella.

Aloitetaan.

 ~Kertojana Victoria~

Victoria

Saalistaja

Harva muistaa lapsuudestaan muuta kuin parhaat hetket, onnelliset ja lämpimät hetket. Niin varmaan sinäkin, muistat ne hetket jolloin olit aidosti iloinen ja nautit elämästäsi.

Mutta minä en muista lapsuudestani muuta kuin pahimmat hetket, enkä niitäkään selkeästi.

Aivan kuin näkisin ne paksun sumun takaa, erotan ääriviivat, mutta en pikkutarkkoja kohtia;

muistan ainakin miten se alkoi.

Kuuntele, niin kerron sinulle tarinani.

*Istuu rauhallisesti*

"Hmm...?" *Kuulee juoksua selkänsä takaa*

"Voi ei!" *Kauhistuu näkemästään*

*Nousee ylös päästäkseen pakoon*

*Alkaa juosta poispäin*

"Mitä jos en ehdikkään pakoon?"

*Kiihdyttää vauhtiaan, turhaan*

*Jää kiinni*

"Sinä et ole menossa minnekkään, rakkaani"

"Päästä irti minusta!"

"Se on turha luulo. Kaltaisesi kuuluvat minulle, Victoria"

Tämän jälkeen muistan vain kovan iskun kasvoilleni. En tiedä mitä välissä tapahtui, mutta seuraavan kerran kun heräsin kaikki oli mennyttä. En tiennyt missä olin, enkä ole tavannut vanhempiani tai ystäviäni sen jälkeen. Minun täytyi aloittaa kaikki alusta.

Siinä se nyt oli, toivottavasti pidit kuvatarinan ekasta osasta!

Tää nyt keskittyi vain Vicin mystiseen menneisyyteen, mutta lupaan että seuraavassa osassa päästään jo paljon pidemmälle ja saadaan Judekin mukaan kuvioihin.

Kommentoi tykkäsitkö tarinasta ja oliko kirjoitustyyli mielestäsi selkeä ja hyvä, vai pitäisikö vaikka vuoropuhelu merkata nimikirjaimilla?

Hauskaa syksyä,

           

                        Hattarakissa